Esseeseen, jota kukaan ei ymmärtänyt, Derrida menetti melkein paikkansa yliopistossa

20-vuotiaana nuori pyrkivä filosofi Jacques Derrida antoi väitöskirjan Shakespearesta, jonka harvat ymmärsivät

Usein ihailtavista ihmisistä menetämme yleensä huomion heikkouksistaan. Eri syistä tarkastelemme näitä merkkejä hiukan ennen kaikkea. Tiedemiehen mukaan emme voi uskoa, että hänellä oli matalat arvosanat ensimmäisissä matematiikan oppitunneissa; taiteilijalta, jolle on evätty pääsy taidekouluun; kuuluisalta kirjailijalta, että hänen käsikirjoituksensa on hylätty useita kertoja, ja niin edelleen muissa tapauksissa.

Se kuitenkin tapahtuu. Miksi ihmisten, joita ihmelemme, pitäisi olla unohtaa epäonnistumiset ja virheet, jotka tiedämme olevan osa ihmisen tilaa?

Vuonna 1951, kun hän oli vain 20-vuotias, algerialaista alkuperää oleva ranskalainen filosofi Jaques Derrida esitti esseen osana hyväksymisprosessiaan Ranskan yliopistojärjestelmään. Hänen väitöskirjansa koski Shakespearea ja oli kirjoitettu englanniksi. Luokitus eikä saadut kommentit eivät kuitenkaan olleet parhaita.

Vaikka Derrida pääsi tekstinsä tekstiin 10/20, joka mahdollisti sen huomioimisen, sitä lukeneiden professoreiden saamilla arvioilla oli yhteinen kohta sen hämmentävästä ja jopa käsittämättömästä kirjoituksesta.

"Melko käsittämätöntä", oli yhden diktaattorin mielipide. Toinen katsoi, että vaikka kirjoittaja näytti olevan aina "jonkin mielenkiintoisen puolella", loppujen lopuksi hän päätyi "selittämättä sitä selvästi".

Uskomattomin kommentti oli toisen lukijan kommentti, joka katsoi, että nuoren miehen harjoittaminen oli "virtuoosisuuden ja kiistattoman älykkyyden harjoittelua, mutta ilman erityistä suhdetta filosofian historiaan". Johon hän lisäsi:

Voit palata takaisin, kun olet valmis hyväksymään säännöt, etkä keksimään niitä, kun tarvitset oppia lisää.

Pajama Surfissä olemme kirjoittaneet koulutusjärjestelmän paradoksaalisesta toiminnasta, joka vaikka voidaan sanoa, että se muodostaa ja avaa horisontin, sitä ei voida samanaikaisesti erottaa sen perustana olevista säännöistä ja että muutamissa tapauksissa rajoittaa luovuutta Ihmisen luonnollinen.

Tässä mielessä yliopisto ei ole poikkeus: sen hallintolaite ei ole valmis ottamaan vastaan ​​uutta, poikkeuksellista, epätavallista, vaikka ajan myötä se toivottaa kaikki ottavansa sen innostuneena vastaan.

Jos jostakin oppitunnista voitaisiin saada tästä jaksosta, se voi olla jatkuvuuden ja uskollisuuden oppitunti. Kohteen on oltava tietyllä taajuudella uskollinen sille, mitä hän uskoo ja haluaa, ja jatkaa sitä jatkuvasti, vaikka ulkoiset olosuhteet vaikuttavatkin haitallisilta. Tai ehkä erityisesti silloin.

Myös Pajama Surf: 5 tapaa käydä läpi koulun vaikuttamatta harjoittelusi